Tee oma matto ilman kangaspuita

Maailma on täynnä käsityöideoita, jotka koettelevat niin olkapäitä kuin sormiakin. Mutta miten tehdä matto, jos kangaspuita ei ole saatavilla? Ei hätää, sillä maton luominen onnistuu helposti ja kätevästi ilman niitäkin. Mikä parasta, siihen ei tarvita erityistaitoja, eikä käsiä tarvitse vääntää solmuun. Ei siis ole pakko olla ammattilainen luodakseen omanlaiset ja omannäköiset matot omaan käyttöön.

Alusta ja valmistelut

Kaiken käynnistää oikeanlainen pohja. Kun kangaspuut puuttuvat, on turha surra, sillä esimerkiksi vanha vanerilevy, paksu pahvi, tukeva kartonki tai vaikka lankku toimii mainiosti alustana. Jos haluaa panostaa vähän enemmän, loimilangan voi kiinnittää lautakehikkoon pienten naulojen avulla.

Maton materiaaliksi käyvät mielikuvituksellisesti kaikenlaiset tilkut ja lumput, jotka muuten päätyisivät kaatopaikalle. Vanhat T-paidat, lakanat, langanpätkät ja jopa rikkinäiset farkunlahkeet pelastuvat tässä puuhassa. Ei siis tarvitse mennä ostamaan mitään erikoista kangaskaupasta, vaan kaapeista löytyy taatusti sopivaa sälää. Kankaat kannattaa leikata suikaleiksi, noin sentistä viiteen senttiin leveydeltään. Pituudella voi leikitellä vapaasti – mitä pidempiä suikaleita, sitä helpompi niitä on pujotella.

Rentoa tekemistä

Pujotusvaiheessa kannattaa ottaa rauhallisesti ja olla kärsivällinen. Ei ole väliä, ovatko kaikki suikaleet suorassa tai yhtenäisessä rytmissä. Nimenomaan epätäydellisyys tekee matosta ainutlaatuisen ja persoonallisen. Jos et osaa tehdä kunnollisia solmuja, ei hätää. Ne eivät ole pakollisia. Riittää, että suikaleet pujotetaan tiiviisti vierekkäin niin, että maton pinta on miellyttävän pehmeä ja pysyy tukevasti kasassa.

Kun ensimmäiset rivit ovat valmiina, kokeile maton joustavuutta vetämällä kevyesti. Jos tuntuu, että suikaleet lipsuvat liikaa, ne voi sitoa päistä narulla tai neuloa yhteen huomaamattomilla pistoilla. Näin matto ei karkaa jalkojen alta, joka olisi ehkä hieman nolo yllätys olohuoneen lattialla.

Maton värit ja kuosit – anna luovuuden kukkia

Ei tarvitse pelätä värien valitsemista tai yrittää harmonisoida sävyjä kuin sisustussuunnittelija. Päinvastoin: on hauskaa tehdä matosta sellainen sekametelisoppa, että sitä katsoessa saa iloita väreistä ja ehkä ihmetellä kerran jos toisenkin, mistä se punainen raita tuohon keskelle ilmestyi. Juuri tämä kirjava ja eläväinen pinta tekee teoksestasi aidon räsymaton, joka jatkaa suomalaista kierrätysperinnettä parhaimmillaan.Tämä on aitoa kädentaitoa: ei tyrkytetä täydellisyyttä, vaan tehdään tilaa elämälle.

Materiaaleina voi käyttää kaikenlaista. Langanpätkät yhdistettynä ohueen nahkapalaan tai puuvillanpätkään tuovat ryhtiä ja tuntumaa. Jos on hankala päättää, tykkääkö enemmän yksivärisestä vai kirjavasta, voi tietysti tehdä molempia ja yhdistellä osiot lopuksi yhdeksi kokonaisuudeksi.

Jos tuntuu, että pelkkä käsillä tekeminen ei riitä, voi ottaa avuksi isosilmäisen neulan tai virkkuukoukun. Jos ei ole virkannut sitten ala-asteen, se ei haittaa – tässä hommassa ei ole oikeaa tai väärää tapaa, koska kyse on jokaisen omasta tyylistä ja tahdista. Kehuja saa varmasti kuka vain, joka pääsee upottamaan varpaansa valmiiseen mattoon.

Viimeistely ja käyttöönotto

Hyväksy myös se, että teet mattoa, et taulua. Se on käyttöesine. Siksi kannattaa panostaa kestävyyteen, eli älä käytä kaikkein haurainta kangasta tai herkästi repeytyviä kuteita. Nips ja naps, ja matto on valmis!

Lopuksi maton voi kääntää nurin ja kiinnittää pohjaan palat liukuesteverkkoa tai vanhaa kuminauhaa. Näin se pysyy paikoillaan, eikä tarvitse pelätä, että matto lähtee alta, kun puhelin soi ja ryntäät vastaamaan.

Matolle kannattaa antaa vielä kunnon ravistelu ja pöyhintä – se viimeistelee työn. Itse maton teko ilman kangaspuita muistuttaa siitä, että hienous syntyy usein yksinkertaisuudesta. Ei tarvitse olla persialaisen maton kutomisen mestari, eikä omistaa suurta tilaa kangaspuille. Pienellä innostuksella, ripauksella vanhaa tavaraa ja rennolla otteella saa aikaan kätevän ja persoonallisen maton.

Ja miksi ei: samassa ajassa, kun katsoo yhden elokuvan (mielellään sellaisen, jossa ei olla liian totisia), on päässyt jo pitkälle maton valmistuksessa. Samalla sorminäppäryys kasvaa, ja laastaria tarvitaan ehkä vain sormenpäihin, jos innostuu liikaa.